Hamsterifestivaalit

Eräänä viikonloppuna kiersimme yhdessä morsioni kanssa ympäri Etelä-Pohjanmaata, tarkoituksenamme hankkia hänen käytettäväkseen mahdollisimman hyvä läppäri mahdollisimman halpaan hintaan. Autoiltuamme muutaman mutkan kautta useamman sata kilometriä sinne ja takaisin, emme voineet muuta kuin todeta että tavallisen ihmisen kuukausitulo ei ole ratkaiseva tekijä kannettavia suunniteltaessa. Halvin laite, siis ainoa sen hintainen että sen olisi kehdannut ostaa hyvällä omallatunnolla, jonka löysimme, oli auttamattomasti vanhentunutta rautaa sisältävä, neuvostovenäläisellä disainilla siunattu (höyry)masiina, jonka ulkomuodosta saattoi päätellä etteivät sen tehot kykenisi pyörittämään yhtä aikaa sekä pasianssia että työpöytää.

Pettyneinä ja kaiken kallella kypärin jouduimme palaamaan kotiin. On kyllä alhaista millaisia hintoja ahnas kauppias kehtaa kiskoa häpeämättömästi niinkin välttämättömästä tarvekalusta kuin läppäristä, joka sentään mahdollistaa sänkyyn ja vessaan menon ilman että tarvitsee tulla ollenkaan pois netistä. Paljasta maantierosvousta ja kurkunkatkontaa, sitä se on. Troglodyytit! Orjakauppiaat! Mullisaukon pojat! Näin sanoi kapteeni Haddock elokuvassa Tintin seikkailut: Yksisarvisen salaisuus. Elokuvan hahmojen animoinnissa käytettiin viimeistä huutoa olevaa motion capture‑ teknologiaa, mikä olikin jo tuttua huttua kapteeni Haddockia esittäneelle Andy Serkisille. Serkis on tullut tutuksi liikkeen kaappauksen kanssa esittäessään Klonkkua Taru Sormusten Herrasta‑ trilogiassa vuosina 2001–2003, King Kongia samannimisessä uudelleenfilmatisoinnissa vuonna 2005 sekä Apinoiden planeetan synnyn Caesaria vuonna 2011. Suosikkini näistä on Klonkku jota osaan matkia melko hyvin.

Niin puhki ja kerta kaikkiaan tympääntyneitä kuin olimmekin, meidän oli pakko nöyrtyä käymään vielä ruokakaupassa, sillä kotona ei ollut käytännöllisesti katsoen mitään syötävää, ainoastaan leivinjauhoja, teetä ja rottia. Ne rotat ovat siis elättikäärmeelleni.

Kaupassa sitten lemmikkiruokahyllyjä sivuuttaessani satuin pistämään merkille erään jyrsijöille tarkoitetun rehupussin. Pusseihin oli kuvattu erilaisia häkkieläimiä, ilmeisestikin tarkoittaen että ne olivat tarkoitettu eri eläimille. Siinä pussukassa joka oli kiinnittänyt huomioni, oli hamstereita. Ruoan merkki oli Festival, ja tästä minun pitkän päivän puuduttama mieleni sai aihetta miettiä, että millaiset olisivat Hamsterifestivaalit, ja millaista olisi niitä seurata.

Hamsterifestivaalit pidettäisiin tietenkin jossakin syrjäisessä, puiden ja pensaiden kätkemässä notkelmassa niittyjen keskellä, niin etteivät ihmisolennot sinne löytäisi. Minä kuitenkin olisin sattunut sinne, ja seuraisin kaikkea haltioituneena pensaiden suojasta. Pitkien salkojen, meille ihmisille vain pienien keppien, varaan olisi ripustettu kirjavia lippusiimoja jotka kahisisivat hiljaa kesätuulessa, ja kun aurinko olisi noussut lakipisteeseensä, nousisi hamstereiden kuningas kentän keskellä olevalle korokkeelle ja julistaisi festivaalit alkaneiksi. Sitten kaikki rahvashamsterit hurraisivat ja taputtaisivat pieniä vaaleanpunaisia käpäliään ennen kuin hajaantuisivat huvittelemaan.

Juhla-alueella olisi kaikkea mitä ihmisten festivaaleillakin on ja enemmänkin. Siellä olisi kojuja joista hamsterit saisivat auringonkukansiemeniä, viljaa ja marjoja syödäkseen, ja ihmisten kadottamista sormustimista, eli suurista tinatuopeista, tarjoiltua raikasta vettä sekä marjamehua juodakseen. Hamsteripuusepät olisivat nostattaneet monia lavoja joilla esitettäisiin erilaisia ohjelmanumeroita kuten jonglöörausta ja käsilläseisontaa ja hullunkurisia näytelmäkappaleita jossa poliisihamsterit ajaisivat takaa rosvohamsteria. Ampumaradoilla hamsterit kaataisivat ritsoilla edestakaisin liikkuvia kissojen ja tunnelisammakoiden kuvia ja voittaisivat hienoja palkintoja.

Myös monenlaisia huvipuistolaitteita olisi tuotu. Kärrynpyörästä ne olisivat rakentaneet huikaisevan korkean maailmanpyörän, karusellissa hamsterilapset ratsastaisivat ihmislasten unohtamilla ja hylkäämillä My Little Pony‑ leluilla, ja ihan oikeat teekupit pyörähtelisivät villisti ympäriinsä omassa laitteessaan. Hamsterikuningas nousisi jälleen korokkeelleen, ja julistaisi niiden olevan parhaat festivaalit hamsterimuistiin.

Mutta kiveä pitäisi olla ettei liikuttuisi tuosta näystä. Niinpä minulta pääsisi ihastunut, vilpitön ilon tirskahdus, ja näin lapsenomainen riemuni kavaltaisi minut juhliville hamstereille. Yhden hyytävän hetken pienet juhlijat seisoisivat liikahtamatta, hiiskahtamatta, ja tuijottaisivat minua.

Sitten ne olisivat poissa.

Syömättä jääneet herkut makaisivat pienillä pöydillä, esiintymislavat olisivat vaienneet. Koko kenttä olisi autio ja hiljainen, eivätkä hamsterit enää milloinkaan uskaltaisi palata juhlapaikalleen. Ainoastaan karusellissa keinahtelevat ponit jatkaisivat ääneti raviaan.

Tämä ajatus ja sen mukanaan tuoma syyllisyys vaivasivat minua tuona iltana myöhään yöhön. Maailmalla ei pitäisi kulkea liian avoimin mielin, ei ainakaan tietokonekaupoilla.