Sitä tulee kyllä ajatelluksi kaikenlaista kun makaa
kello kahden aikaan yöllä sängyssä odottamassa unta, johon on yrittänyt päästä
jo kahdestatoista lähtien. Koskaan ei kyllä ole niin virkeä olo kuin silloin,
kun ei tule uni. Silloin mieli lähtee vaeltamaan, ja keksii mitä erilaisimpia
asioita pohdittaviksi ja ratkottaviksi.
Ensiksikin, jokohan Mauno Koivisto on nukkumassa? Ensin voisi olettaa että eiköhän se ole, kun on jo vanha mies, ja yleisen perimätiedon mukaan vanhat miehet, ja mikseivät tietysti naisetkin, menevät aikaisin nukkumaan, ja sitten taas vastavuoroisesti heräävät aikaisin. Vaikka eihän sitä tiedä, saattaahan Mauno olla vaikka minkälainen yökyöpeli. Ei sitä voi kerta kaikkiaan tietää, kun en asu hänen kanssaan tai muutenkaan ole lähipiiriä, vaikka olenkin katsellut Kari Suomalaisen pilapiirroksia niin paljon että välillä on siltä tuntunutkin. Mitähän se Manu oikein tekee kaiket yöt? Ehkä hän lukee, tai kasaa palapelejä tai pienoismalleja. Presidentin eläkkeellä luulisi olevan varaa ostaa hieman isompiakin lego -settejä, eikä aina vain niitä sellaisia joissa on yksi ukko, hevonen/moottoripyörä ja toteemipaalu/puhelintolppa. Mauno on saattanut hyvinkin ottaa tehtäväkseen hankkia kaikki Taru Sormusten Herrasta -elokuviin pohjaavat rakennelmat, kasata ja asetella ne kronologisessa tapahtumajärjestyksessä hyllylle itse askartelemiensa lavasteiden keskelle. Tai ehkä hän tekee jotain ihan muuta, vaikkapa nukkuu.
Ja entäs sitten Englannin kuningatar? Nukkuuko
Elisabeth Regina? Tähän vastaisin melko varmasti kyllä, jos sitä joku minulta
kello kahdelta aamulla kysyisi. Käsittääkseni Britannian aatelisia hyysätään ja
vahditaan kyllästymiseen asti. Tarkoitan siis vain hallitsijaperhettä, muista
ei ole niin väliä, joten he saavat tehdä mitä tahansa. Mutta kaikkein lähimpänä
kruunua olevien elämästä pidetään tarkkaa selkoa, että nyt pitää tehdä sitä ja
tätä ja nyt mennä petiin jne. vaikka prinssien kanssa onkin pitänyt antaa vähän
löysää, ja antaa heidän käydä ulkona juopottelemassa etteivät he turhaudu ja ala
karsastaa koko monarkiaa. En minä kyllä siltikään käsitä miksi kukaan heistä ei
käytä kruunua ja kärpännahkaviittaa joka päivä. Onko se sellainen hallitsija
paljon mistään kotoisin, joka kulkee vain kaiket päivät paljain päin, tukka
silmillä, kädet taskuissa. Mutta voi tietysti olla niinkin että olen väärässä,
eikä heitä kaitse kukaan. On aivan mahdollista että olen ymmärtänyt väärin. Ei
se Elisabethkaan mitään nuku, vaan kukkuu pitkälle yösydämeen pelaamassa
Skyrimiä, ja koettaa päättää että uskaltaisiko sitä soittaa sisäministerille ja
kysyä, että kenen puolelle kannattaisi kääntyä sisällissodassa, vai
jättäytyisikö aivan puolueettomaksi. Sekin on tietysti yksi vaihtoehto, mutta
jos haluaa tehdä kaikki tehtävät, niin sitten pitää valita. Ja miksei hän uskaltaisi
soittaa, onhan hän sentään kuningatar. Ei siinä auta sisäministerin muu kuin
kömpiä ylös sängystä, laatia kaaviot puolesta ja vastaan ja antaa rehellinen,
lahjomaton mielipiteensä. Se on monarkin tahto!
Ai niin, tulipa tuosta Skyrimistä mieleen yksi
sitä ja kaikkia muita Elder Scrolls -sarjan pelejä vaivannut piirre. Koskapa
kyseessä on roolipeli, niin siinä pitää saada toteuttaa itseään, ja näin ollen
varastaminen on mahdollista. Valitettavasti pelien maailmassa, Tamrielissa,
valitsee karmaisevan, suorastaan fasistisen järjestäytynyt ilmapiiri. Jos
jotakin varastaa, niin vaikka siitä ei jäisi edes kiinni, niin siinä
varastetussa esineessä, olkoon se sitten porkkana tahi keisarin varapaita, on
varastetun leima; Kainin merkki, joka estää myymästä sitä kellekään
rehelliselle kauppiaalle. Kaikki varastettu on pakko kiikuttaa myytäväksi
Varkaiden killalle, joka valvoo kaikkea maailman varkautta rauta-anturoiden
poljennollaan, ja eihän se ole reilua tai realistista, ei mitenkään päin.
Immersio katoaa tyystin, kun täysin tavallisesta, ehkä vähän keskimääräistä
huonommasta mammutinkärsästä ei pääse eroon kun kaikki tietävät sen
varastetuksi, niin että se pitää lopulta paiskata tien poskeen. Eihän siinä ole
mitään järkeä. Aivan sama kuin jos minä olisin Kuhmossa, ja taisteltuani
metsässä karhujen ja retkeilijöiden kanssa, varastaisin sangon jonkin
metsämökin vinttikaivon reunalta, ja pyyhältäisin sen kanssa yhtä soittoa,
kertaakaan pysähtymättä Turkuun, missä sitten yrittäisin myydä sen, mutta
kukaan turkulainen ei sitä minulta huolisi, kun arvelisivat että taitaapa olla
varastettu sanko. Eihän se niin voisi mennä. En minä niin roiston näköinen olo,
eikä turkulaiset millään voisi olla niin epäluuloisia. Jos kaikki turkulaiset
olisivat sellaisia, että kaiken aikaa epäilisivät petosta ja toisistaan pelkkää
pahinta, niin pian kyllä romahtaisi koko Turku siihen keskinäiseen kyräilyyn,
ja niin menisi hieno ja hyvä kaupunki aivan haaskiolle. Turku on avara ja
runollinen kaupunki, paljon runollisempi kuin vaikka Tampere.
Vaikka voi se immersio mennä Turussakin, ei sillä.
Kerran, kun menin Turun linnan ohitse, niin siellä jollakin takaovella seisoi
piikalikka tupakalla räpläämässä kännykkäänsä. Kyllä meni sillä kertaa kaikki
hohto koko linnasta. Ei kyllä olisi Juhana-herttua aikanaan sallinut moista,
vaan olisi laittanut sellaisen piian jalkapuuhun että rätkähtää. Toisaalta Juhana
myös myrkytti veljensä syanidiin sotketulla hernesopalla, niin että ei
toisaalta turkulaistenkaan kannata liian sinisilmäisiä olla, edes kello kaksi
aamulla.