Poliisitikkaat

Tuossa yhtenä päivänä tuli telkkarista ohjelmaa poliiseista, jotka olivat matkalla ottamaan rosvoa kiinni. Tämä roisto oli jollakin tavalla onnistunut keplottelemaan itsensä kerrostalon toisessa, siis ensimmäisessä jos maanpinnassa ei ole kenenkään koteja, kerroksessa olevan asunnon parvekkeelle, ja mennyt sitä kautta väkisin sisään. Poliisit menivät tilannekatsauksen jälkeen perään, mutta eihän siellä enää ketään ollut, ei asunnossa eikä rappukäytävässä.

Ulos jääneet poliisit olivat kumminkin löytäneet parvekkeen alta rosvolta jääneen kengän, ja hetikohta tuli ilmoitus että vähän matkan päässä oli havaittu kerta kaikkiaan syyllisen näköinen kengätön henkilö. Kiinnioton jälkeen tämä alkoi käyttäytyä hävyttömästi ja sättiä poliiseja siitä ettei näitä viety koskaan hoitoon, koska he olivat aina niin *rumasana* terveitä. Hurjasti sadatteleva rosmo vietiin vastalauseista huolimatta kuitenkin säälittä kamarille, ja matkalla henkipatto oksensi maijaan niin että poliiseillekin tuli sitä painepesurilla siivotessa huono olo. Ainakin luulen että oksensi, minulta meni se kohta vähän ohitse kun kävin välillä niistämässä. Toivottavasti vain oksensi.

Vaikka koko tapaus olikin jännittävä, niin kaikkein hienointa siinä oli se, miten poliisit pääsivät ylös parvekkeelle. Uskokaa tai älkää, mutta niillä oli mukanaan ihan oikeat poliisitikkaat. Ne olivat sellaiset vaaleat, hyvin kevyet teleskooppitikkaat, joita pitkin poliisit sitten kiipesivät sinne parvekkeelle sen rosvon perään, vaikkei se siellä enää ollutkaan.

Minusta on kerta kaikkiaan mieltäkiihdyttävää ajatella että on olemassa sellainenkin asia kuin poliisitikkaat, ja että se on osa poliisien päivittäin käyttämää virkavälineistöä. Ja jos on kerran olemassa sellaisia tikkaita (ja niitä on, itse näin telkkarista), niin sietääkin kysyä, että minkälaisia muita varusteita poliiseilla on?

Suomen poliisilaitos on mitä ilmeisimmin tullut siihen tulokseen, että työn pitää olla mahdollisimman palkitsevaa ja mielekästä kaiken paperisodan ja arkielämän pienten harmien vastapainona, ja parhain mahdollinen tapa saada työntekijä tuntemaan työnsä palkitsevaksi ja mielekkääksi ammatissa kuin ammatissa, on varustaa hänet kuin Batman, sen nyt tajuaa kuka hyvänsä. Poliisin pääkonttorin kellarissa onkin varmaan ihan oma salainen erikoisosastonsa, jonka tehtävänä on keksiä ja kehitellä erilaisia välineitä ja työkaluja poliisien käyttöön lisäämään työn tuottamaa tyydytystä. 

Tähän mennessä poliisi on hyödyntänyt viitoitetun ristiretkeläisen arsenaalia melko kattavasti. On poliisiauto, poliisiasu, poliisiradio, poliisiasema, poliisiraudat, poliisiase, poliisietälamautin, poliisikuoro, poliisipamppu, poliisikoirat ja kaikkein parhaimpina nämä jo edellä mainitut poliisitikkaat. Näiden lisäksi kehitteillä on varmasti myös roistojen kolkkaamiseen tarkoitettu ja taitavasti heitettynä jopa takaisin kaartava poliisirangi, pahantekijöiden vaatteisiin ja katonreunoihin takertuva poliisikoukku, sekä radiokommunikaattorilla varustettu virkalakki, joka toimii samalla pienimuotoisena naamiona. Ei puutu enää kuin semmoinen hirmuisen suuri valonheitin jokaisen poliisitalon katolta, jolla poliisit kutsuttaisiin töihin aina vuoron vaihtuessa.

Mutta niin mukavaa kuin se olisikin, jokaista poliisia ei kuitenkaan varmaan voitaisi kutsua omalla signaalillaan. Ensiksikin henkilökohtaisten symbolien teettäminen tulisi kalliiksi, toiseksi niiden vaihtelussa olisi tavaton vaiva, ja kolmanneksi niiden kaikkien tulisi läpäistä ennen käyttöönottoa virallinen sensuuri siltä varalta että ne saattaisivat loukata julkista siveyttä. Sukunimien, esimerkiksi Ihantala tai Mähönen, taivaalle valottelu puolestaan olisi työläytensä lisäksi myös tyhmän näköistä ja toimisi siis täysin päinvastoin kun on tarkoitus. Lepakkosymbolin tilalla olisi siis varmaankin kaikkein viisainta ottaa se poliisien poliisiasuihinkin ommeltu irvistävä leijonanpää, mahdollisesti hieman tyyliteltynä vielä julmemman näköiseksi. Kollektiivisen tunnuksen käyttämisellä olisi varmasti myös ryhmähenkeä nostattava vaikutus.

Myös uudet, hieman art deco ‑henkiset versiot nykyisistä univormuista voisivat olla paikallaan, mutta niiden pitäisi olla kaikilla samanlaiset, eikä nuorempia konstaapeleja saisi pakottaa pukeutumaan hassuihin, värikkäisiin malleihin muka sillä varjolla että he ovat apureita.

Kun Gothamin synninmyllyn öisen kostajan esimerkillistä esimerkkiä aletaan yhä enenevissä määrin toteuttaa Suomen poliisivoimien Leijonamiesten ja -naisten heltymättömässä joukossa, paheen voimat vapisevat.