Paskapuhetta

Älkää nyt pitäkö minua vulgaarina, mutta ulkomaisia artikkeleita lukiessa olen syystä tai toisesta hyvinkin mieltynyt syvää närkästystä kuvaavaan ilmaisuun, to lose ones (his/hers) shit. Vaikka paskansa menettämisestä puhuttaessa voisikin kuvitella, että puhe on joko perinpohjaisen murtovarkauden taikka sitten pahan vatsataudin uhriksi joutumisesta, sillä tarkoitetaan kuitenkin tilannetta, jossa ilmaukseen viittaava henkilö menettää täydellisesti malttinsa ylettömäksi kokemansa antagonisaation kohdistuessa itseensä. Seuraukset ovat useimmiten tuhoisat, tavalla tai toisella.

Sanonnan alkuperä juontuu epäilemättä lähes identtiseen kuvaukseen, to lose ones marbles. Tämä lausunto ei tosin ole sisällöltään aivan yhtä jyrkkä kuin versomansa seuraaja, vaan sen sijaan että kuvaisi hillitöntä raivokohtausta vailla kaikkea harkintaa, se pikemminkin vihjaa lempeästi että kielikuvan kohteen pakasta saattaa olla muutama inkkari löysällä.

Näiden sanontojen samankaltaisesta kirjoitusasusta huolimatta niiden yhteys ei avaudu ehkä aivan tällaisenaan, mutta minä selitän.

Englanninkielen sana marble kääntyy suomeksi muotoon marmorikuula, ja mitä kuulilla tehdään? Niitähän tietenkin pyöritellään, tai jos ei varsinaisesti pyöritellä, niin heitetään, jolloin ne ainakin jossakin vaiheessa pyörivät pitkin maan pintaa. Tätä peliä ovat maailman lapset pelanneet ikimuistoisista ajoista saakka, mutta eräs kuulanpyörittäjä on harrastanut sitä vieläkin kauemmin.

Puhun tietenkin skarabeesta (Scarabaeus viettei) eli pyhästä pillerinpyörittäjästä. Nämä Egyptin mytologiassa keskeiset hyönteiset ovat saaneet nimensä siitä, kuinka ne kokoavat löytämästään lannasta suuren pallon, tai kuulan, jota ne sitten pyörittelevät pitkin maata pesäkoloonsa. Pesässä pillerinpyörittäjät munivat siihen ja hautaavat sen odottamaan toukkien kuoriutumista jotka sitten käyttävät lantaa ravintonaan.

Eikö selkene vieläkään?

No, nämä edellä mainitut paskakikkareet, tai kuulat, ovat pyhien pillerinpyörittäjien heimon selviytymisen ja säilymisen elinehto. Mikäli pillerinpyörittäjän ei onnistuisi löytää niin kipeästi tarvitsemaansa ulostetta, se ei pystyisi lisääntymään, eikä, puhtaasti biologiselta näkökannalta katsoen, kykenisi täyttämään tarkoitustaan.

Paskan kadottaminen olisi siis mitä kohtalokkain ja tuhoisin tapaus tälle pienelle eläimelle, ja epäilemättä se aina sellaisissa tilanteissa menettää pienen eläimen malttinsa. Näin ollen olen nähdäkseni selvittänyt täysin aukottomasti näiden kahden sanonnan kiistattoman yhteyden.

Siitä, mistä to lose ones marbles puolestaan juontaa juurensa, minulla ei ole hajuakaan.