"Hän veistelee taas."

Jos Vaahteramäen Eemeli jostain tunnetaan, niin puu-ukoistaan, ja veistelinpä minäkin tuossa männä viikonloppuna vähäsen puukuvajaista. Noin niin kuin aikani kuluksi, ratokseni. Se, kuinka veistotyöni sujui, ei kuulu tähän, mutta tulin ikään kuin sattumoisin, aivan vahingossa, kehitelleeksi aivan uuden ja käänteentekevän tavan puuveistosten ja sängynpäätyjen valmistamiseen, että loppuu se moottorisahalla tuhraaminen.

Maailmassa, jossa nykypäivänä elämme, on pelkistetysti kolme raaka-ainetta, joista suurin osa päivittäin käyttämistämme esineistä koostuu. Metalli, muovi ja puu ovat suositumpia kuin koskaan, pronssin ja kiven jäätyä pääsääntöisesti kokonaan pois käytöstä seitsemänkymmentäluvun myötä. Kahteen toveriinsa verrattuna puu on ilman muuta kaunein ja miellyttävin aines melkeinpä missä tahansa käytettäväksi, mutta toisaalta ei käy totuudessa pysyttelevän havainnoitsijan sivuuttaminen sitä, miten paljon helpompaa metalli ja muovi on muovata kulloinkin haluttuun muotoon.

Tästä etulyöntiasemastaan metalli ja muovi saavat kiittää kykyään sulaa. Estetiikan tajua loukkaavista klimpeistä ja könteistä saa pienellä lämmittämisellä muovailtua melkeinpä mitä tahansa, kuten oluttölkkejä tai pieniä Cthulhu–patsaita lautapeliin, jotka voi sitten asetella rinkiin katsomaan toisiaan, niin että näyttää kuin niillä olisi menossa kinkerit. Mutta laitapa kattilaan viehkosti muodostunut oksanpätkä tahi juurikasvannainen, niin tuleenhan se syttyy, armotta, aivan joka kerta.

Ja juuri tähän ongelmaan minä olen keksinyt ratkaisun.

Kuten tiedämme, puun sulattamisen ongelman ytimenä on se, että se palaa, kuten jo sanoinkin, ja palamisen eli hapettumisen edellytyksenä, kuten tiedämme, on riittävä hapen saanti. Ei tarvitse siis kuin estää happea sekaantumasta tähän yhtälöön ja voilà, (ranskaa, tarkoittaa ta–daa) saadaan sulaa puuta.

Kaikkein helpoin, ja itse asiassa ainoa tapa, tämän saavuttamiseksi on valmistaa tyhjiö. Tyhjiökuvun voi rakentaa esimerkiksi pleksistä. Tai oikeastaan vain etuseinän tarvitsee olla pleksiä, eikä senkään oikeastaan kokonaan, kunhan siinä on vain ikkuna josta näkee hyvin sisään. Eikä kuvunkaan tarvitse olla muodoltaan kupumainen, sillä sellaista on vaikea valmistaa kotona ja se vaatii liikaa tilaa, joten suosittelen tekemään siitä neliskanttisen. Oli miten oli, tähän etuseinään, olkoon se nyt sitten pleksiä vain osittain tai kokonaan, tehdään kaksi viisitoista senttiä halkaisijaltaan olevaa reikää, joihin kiinnitetään sisäpuolelle oikein tiukasti pitkät tiskihanskat. Laatikon, meinaan siis kuvun, reunat ja liitokset tulee sivellä huolellisesti silikonilla, ettei ilma pääse kulkemaan. Kuvun mitat ovat jokaisen rakentajan vapaasti valittavissa, mutta sen sisään tulisi tässä havainnollistamiskokeessa mahtua sähköhella. Sähköhellan lisäksi kupuun, hellan päälle, laitetaan kattila sulatettavine puupaloineen, sulalle puulle varattu muotti, lusikka, sekä kynttilä.

Kun valmistelut on saatu valmiiksi, kynttilä sytytetään, ja kupu asetetaan paikoilleen. Myös kuvun alareunan ja lattian välinen rako on aiheellista tiivistää silikonilla. Tämän jälkeen odotetaan että kynttilä sammuu, mistä nähdään että kuvun sisältä on loppunut happi, ja sen tilalla on tyhjiö. Tämän jälkeen etuseinään kiinnitettyä hansikasta äärimmäisen varovasti käyttämällä hellan levy väännetään päälle, ja jäädään odottamaan. Kun levy kuumentaa kattilan niin kuumaksi että se normaalioloissa sytyttäisi puun tuleen, se alkaakin hapen puutteessa sulattaa sitä. Tämä saattaa kestää jonkin aikaa, sillä puussa vallitsevan hiilen sulamislämpötila on kolme ja puolituhatta celsiusta. Levyn lämpeneminen niin kuumaksi tullee viemään jokusen tovin, joten sijaistoimintaa on syytä varata.

Kun puu on varmasti sulanut kokonaan, minkä voi todeta hämmentämällä kattilaa varovasti, sula aines kaadetaan muottiin, ja presto, (taikurikieltä, tarkoittaa hoplaa) näin on virheetön puutyö valmis. Valun pitää kuitenkin antaa jäähtyä kaikessa rauhassa yön yli, vähintään kaksitoista tuntia. Jos kupuun päästetään happea liian aikaisin, koko systeemi voi roihahtaa ilmiliekkeihin, ja siinähän sitä sitten oltaisiin, niin.

Tällaisessa pienessä mallissa ei tietenkään voi tehdä mitään kovin suurta, kuten esimerkiksi kirjoituspöytiä tai vinttikaivoja, mutta temppukos se on etevän insinöörin ja pätevän arkkitehdin, eli ketkä tällaisia laitoksia nyt rakentavatkaan, ottaa asiasta pohti ja suunnitella tyhjiöperiaatteella toimivia tuotantolinjoja teollisuuden puitteisiin. Kehittelemäni patentti on kaupan, ja vielä aika halvalla.

Kunhan vaan vielä keksisin, miten sulaneen puun syiden sekaantumisen saisi estetyksi, niin siinäpä vasta Sampo.